Lue tarinoita MAF:n sairaslennoilta

[1-15] [16-24]
Hammaslääkäri Kevinille MAF:n tarjoamat lennot ovat kriittisiä. Ilman niitä hän ei yksinkertaisesti tulisi. "Meillä on kaksi viikkoa ja ilman MAF:ia käyttäisimme puolet siitä matkustamiseen."
Vaikka Mongolian terveydenhoito on kehittynyt paljon viime vuosina, pääkaupungin ulkopuolella ei juuri ole terapeutteja, jotka osaisivat auttaa kehitysvaikeuksista kärsiviä lapsia. Onneksi pääkaupungissa Ulaanbaatarissa on Kohti valoa -terapiakeskus, joka palvelee perheitä myös maaseudulla. MAF tukee keskuksen työtä lentämällä niin työntekijöitä kuin potilaita maalta kaupunkiin ja takaisin.  
MAF:n lentäjä Josh Plett luuli työpäivänsä jo päättyneen, kun puhelin soi myöhään illalla. Soittaja oli Soalalan kylästä ja kertoi, että kylään oli härkävankkureilla tuotu apua tarvitseva nainen. Raskaana ollut Melanie-niminen nuori nainen kärsi kehitysmaissa tavallisesta ongelmasta. Hänen vauvansa oli kuollut kohtuun ennen synnytystä. Ongelma oli vaikea, sillä vauva oli ollut kuolleena kohdussa jo kolme päivää.
“Kun Samuel syntyi, pelästyin! Hänen jalkansa näyttivät siltä, ettei hän voisi koskaan kävellä”, Christine Letikirch muistelee MAF:n lennolla.
Suomalaisen lähetyslentäjän Roy Rissasen lauantai-ilta keskeytyi puhelinsoittoon. Liikenneonnettomuuden uhriksi joutunut aviopari pitäisi lentää Murunista 700 kilometrin päästä Ulaanbaatariin Mongolian pääkaupunkiin.
Usein MAF:n lennoilla kyse on ihmishengistä, raskaana oleva äiti tai onnettomuuden uhri on saatava vaikeakulkuiselta seudulta nopeasti sairaalaan.
“Tiesimme heti, että kyse oli jostakin vakavasta, kun saimme hätäpuhelun Baucaun klinikalta”, kertoo lentäjä Michael Bottrell MAF:n Itä-Timorin tiimistä.
Näin MAF:n lentäjää Mark Lipriniä kiitti kiitti Tearfund-järjestön työntekijä Enkas Chau. Mark oli juuri laskeutunut Mototin kylään Etelä-Sudanin koillisosassa, minne rahdin lentäminen on osa MAF:n ja Tearfundin tavanomaista työtä. Heinäkuussa MAF joutui näiden lentojen sijasta toteuttamaan evakuointilentoja maan pääkaupungin Juban levottomuuksien vuoksi. Nyt tilanteen rauhoituttua MAF on jatkanut lentoja Mototin kylään tukeakseen Tearfundin tärkeää työtä. Levottomuuksien lisäksi Sudanin lento-operaatiota ovat vaikeuttaneet runsaat sateet. Kiitoradat ovat sateiden jälkeen mutaisia ja liian pehmeitä laskeutua. Muutama kuiva ja kuuma päivä korjasi tilanteen ja Mark pääsi lähtemään lennolle.
Vuonna 1970 hirmumyrsky iski Bangladeshin eteläosaan ja on edelleen yksi pahimpia tilastoituja luonnonmullistuksia. Yli 500 000 henkeä menetettiin ja miljoonat jäivät kodittomiksi. Kaksi ruotsalaista MAF:in miestä eivät saaneet asiaa mielestään ja lähtivät paikan päälle katsomaan, voisiko MAF olla kaiken kaaoksen keskellä avuksi. Matkan aikana syntyi unelma lentokoneesta, jolla voisi laskeutua maalle ja veteen. Lentokone, jonka kyydissä päivien matka lyhenisi minuuteiksi. Tänään unelma on kantanut hedelmää – MAF lentää alueen ainoaa vesitasoa, joka palvelee niin lähetystyöntekijöitä, avustustyöntekijöitä kuin lääkäreitä. MAF tekee yhteistyötä mm. ”kelluvien sairaaloiden” kanssa, jonne MAF lennätti helmikuussa ryhmän kirurgeja hoitamaan palovammoista ja niiden jälkiseuraamuksista kärsiviä naisia ja lapsia.
Fitia-tyttö oli hymyileväinen, onnellinen tyttö Mahajangassa, Madagaskarin pohjoisosassa. Mutta eräänä päivänä kattilallinen kiehuvaa vettä kaatui hänen päälleen ja jätti kaksivuotiaan rintaan vakavan palovamman. Lääkäri määräsi hänelle antibioottista voidetta, mutta valitettavasti se ei auttanut. Fitian vanhemmilla ei ollut varaa muuhun hoitoon ja siksi he veivät tytön paikalliselle parantajalle, joka neuvoi heitä sylkemään haavaan päivittäin. Kolmen kuukauden kuluttua tulehdus oli hirveä ja Fitia kärsi kovista kivuista.
Köyhässä Ugandassa on tällä hetkellä yli 400.000 pakolaista. Maailman terveysjärjestö WHO, YK:n pakolaisapu UNHCR ja Suomen Pakolaisapu ovat esimerkkejä järjestöistä, joita MAF lentokoneillaan on auttanut pakolaisten hyväksi tehtävässä työssä. Valitettavasti sotatilanne ja rauhattomuus Kongossa ja Etelä-Sudanissa jatkuvat edelleen.
Tuhot Katmandussa maanjäristyten jälkeen ovat selkeästi nähtävissä, mutta ne ovat suhteellisen vähäisiä verrattuna syrjäisempiin kyliin. Mitä lähempänä Himalajaa, sitä suurempi ja epätoivoisempi on ihmisten hätä. Jotkut kylät ovat kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että tie kylään säästyi tuholta. Pahin tilanne on niissä kylissä, joihin apu ei ole päässyt tuhoutuneiden teiden takia ja siksi, että armeijan helikopterit ovat olleet niihin liian suurikokoisia. Monet kansalaisjärjestöt ovat valmiina auttamaan, mutta yksi tärkeä tekijä on puuttunut. Kuljetus.
Albert tervehti aina ennen iloisesti ystäviään heiluttamalla kättään. Vielä eilen 70-vuotias Albert oli käytännöllisesti sokea, eikä voinut tunnistaa viittä sormea kahden metrin päästä. Niinpä tervehtiminen on vaikeaa, kun kaveria ei edes tunnista.