Lento elämän puolesta Mongolian syrjäseuduilla

Vaikka Mongolian terveydenhoito on kehittynyt paljon viime vuosina, pääkaupungin ulkopuolella ei juuri ole terapeutteja, jotka osaisivat auttaa kehitysvaikeuksista kärsiviä lapsia. Onneksi pääkaupungissa Ulaanbaatarissa on Kohti valoa -terapiakeskus, joka palvelee perheitä myös maaseudulla. MAF tukee keskuksen työtä lentämällä niin työntekijöitä kuin potilaita maalta kaupunkiin ja takaisin.  

Kun Namuun oli puolitoistavuotias, hän ei osannut ryömiä, puhua eikä kävellä. Namuunin äidin Oyunaan sydän murtui hänen huomatessaan, ettei Namuun kehittynyt siskojensa tapaan.

Namuun pääsi terapian piiriin fysioterapeutin lennettyä MAF:n kyydissä Namuunin kotikaupunkiin. Oyunaa ja Namuun lensivät kahdeksi viikoksi terapiaan Ulaanbaatariin sekä toisen kerran puoli vuotta myöhemmin. 

Nyt 4-vuotias Namuun juoksee hymyillen huoneen ympäri horjuen ajoittain. Pyydettäessä hän laulaa laulun ja keskittyy puheterapiaharjoituksiin. Tästä on kiittäminen hänen äitiään, joka lopetti päivätyönsä ollakseen tyttärensä kanssa kotona. “Tein joka päivä viisi tuntia töitä Namuunin kanssa”, Oyunaa kertoo, “Kotitöitä tehdessäni kerroin hänelle tarinoita ja juttelin. Nyt hän osaa ilmaista, mitä hän haluaa.” 

Nyt Namuun voi käydä tavallisessa päiväkodissa, eikä hänestä edes heti huomaa, että hän ei ole aivan toisten tasolla taidoissaan. Ilman MAF:n lentoja Oyunaa ei olisi voinut lähteä pääkaupunkiin. Kahden päivän automatka olisi ollut liian kallis ja hankala. “Olen hyvin kiitollinen MAF:lle!” Oyunaa huokaa.