MAF:n siivin jalat alle
Imanya oli vain kuusi kuukautta vanha, kun hän sai pahat palovammat jalkoihinsa jäätyään yksin kotiin äidin käydessä asioilla. Koko jalkapöytä paloi ja Imanyalle jäi vain töpöt, joilla hän ei voinut enää kävellä. Joseph Gamara, paikallisen koulun rehtori, sattui kulkemaan hänen kotinsa ohi muutamia vuosia myöhemmin, kun tytön äiti haukkui lastaan hyödyttömäksi. Monia vammaisia kohdellaan edelleen huonosti ja hävetään – tyttö ei ollut perheelle enää minkään arvoinen.
Joseph puuttui asiaan ja kutsui tytön kouluunsa, joka auttaa erityisesti orpojen, vammaisten ja tyttöjen kouluttamisessa. Joseph oli itse pakolaisena saanut tukea suomalaiselta pariskunnalta, jotka edelleen olivat häneen yhteydessä. Suomalaispariskunta, silmälääkäri Sture Nyholm ja hänen vaimonsa Majvor, halusivat auttaa Imanyaa ja he lupasivat maksaa hänen hoitonsa. Matka Toritista Jubaan, Etelä-Sudanin pääkaupunkiin järjestyi MAF:n Cessna Caravanilla ja Imanya teki matkan lentäjän vieressä ”kakkospilottina”. Puolen tunnin lento säästi Imanyan vaaralliselta ja pitkältä matkalta – Etelä-Sudanissa autolla liikkuminen on vaarallista maantierosvojen takia.
Imanya palasi kylään proteesien kanssa, muttei tiennyt kuinka käyttää niitä. ”Kuusivuotiaana hänen mielensä ja jalkansa olivat unohtaneet miten toimia,” Joseph kertoo. ”Kolmen kuukauden terapian jälkeen hän alkoi kävellä itsenäisesti kainalosauvojen avulla.” Imanya sai myös ilon kävellä itse kouluun!
Nyt noin vuotta myöhemmin Imanya on kasvanut ja proteesit on vaihdettava uusiin. Imanya saa taas lentää MAF:n koneella hoitoon. MAF:n koneen laskeuduttua kylän kiitoradalle, koulun opettaja ja Imanyan ystävät tulevat häntä vastaan viedäkseen hänet takaisin kouluun. ”Perinteisesti vammaiset lapset hyljätään ja heitä halveksitaan ja sorretaan, mutta Jumalan silmissä he ovat tasa-arvoisia,” Joseph sanoo, ”nyt Imanyalla on ystäviä koulussa ja hän voi jopa kiipeillä heidän kanssaan puissa.” Imanyan tarina on osoitus myös koko yhteisölle, että kaikilla meistä on väliä.
