MAF:n lentojen avulla ehkäistään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

”He roikottivat minua ja polttivat ihoani palavalla puulla. He väittivät minua noidaksi”

Papua-Uudessa-Guineassa arviolta 1,5 miljoonaa naista joutuu pahoinpitelyn uhriksi joka vuosi. Yleisimmin kyse on lähisuhdeväkivallasta. Myös noitavainot ovat maassa edelleen vakava ongelma, joka kohdistuu erityisesti naisiin. Syytökset noituudesta voivat olla seurausta erimielisyyksistä yhteisöissä tai heimojen välisistä konflikteista ja ne voivat johtaa pahoinpitelyihin, kidutukseen ja jopa murhiin. Usein vainon kohteiksi joutuvat haavoittuvimmassa asemassa olevat naiset, kuten lesket tai yksinhuoltajaäidit. Väkivallan uhreiksi joutuneet naiset eivät etenkään syrjäseuduilla saa oikeutta. Tämä voi johtaa koston kierteeseen, kun uhrin läheiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseen tarvitaan sekä lainsäädännön, että syvälle juurtuneiden asenteiden muutosta. MAF:n lennot auttavat väkivallan uhreja saamaan hoitoa, mutta lentojen avulla myös ehkäistään väkivaltaa.

“He roikottivat minua ja polttivat ihoani palavalla puulla. He väittivät minua noidaksi”, kertoo nainen dokumenttielokuvassa nimeltä Senisim Pasin. Se on tok pisin -kieltä ja tarkoittaa “muuta tapojasi”. Elokuva saa katsojan asettumaan väkivaltaa kokeneiden naisten asemaan. Filmi on osa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä noitavainoja kitkevää Senisim Pasin -kampanjaa. MAF:n koneet kuljettavat Senisim Pasin -tiimin, valkokankaan sekä videotykin Papua-Uuden-Guinean syrjäisiin kyliin. 

Illan pimetessä kyläläiset kokoontuvat sankoin joukoin ulkoilmateatteriin katsomaan ajatuksia ja tunteita herättävän dokumentin. Elokuvan nähtyään useat miehistä ovat valmiita koko kyläyhteisön edessä allekirjoittamaan lupauksen edistää rauhaa ja pidättäytyä väkivallasta omalta osaltaan.

“Täällä Papua-Uudessa-Guineassa monia naisia hakataan”, kertoo Senisim Pasin -tiimin Betty Francis, joka on lentänyt MAF:n siivin tällä kertaa Yambaitokin kylään. “Levitämme tietoutta, jotta kyläyhteisöissä ymmärrettäisiin sukupuoleen perustuvan väkivallan haitallisuus.” Tiimi keskustelee kyläläisten kanssa ja auttaa niitä, jotka ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa ja vainoa.

Yambaitok on kaukana kaikesta. Ainoa yhteys ulkopuoliseen maailmaan on kiitotie, jolle MAF:n koneet laskeutuvat. Lähetystyöntekijä Micah Myers on asunut perheensä kanssa Yambaitokissa 3 vuotta. Tänä aikana hän on nähnyt, kuinka tärkeä Yambaitokin kiitotie on. ”llman kiitotietä täällä toimiva koulu ei olisi auki, sillä MAF ei olisi pystynyt tuomaan tänne opettajia. Kiitotie on valtava siunaus, olemme saaneet nähdä sen merkityksen”, Micah kertoo.

Joel Lawa on Yambaitokin koulun opettaja. Hän on osallistunut Senisim Pasin -keskusteluihin ja haluaa auttaa myös oppilaitaan olemaan esimerkkeinä kyläläisille. “Voin opastaa lapset oikealle tielle, jotta he voivat tulevaisuudessa olla esimerkkeinä tässä kylässä”, Joel sanoo. Betty Francis on samaa mieltä siitä, että lapset ovat avain tulevaisuuteen.