Apu paikalle lentäen

24.9.2017

Kunnon maastouto tai hevonen ovat kulkuvälineitä, joilla Mongolian metsäisissä vuoristoissa pääsee liikkumaan maata pitkin.
Kunnon maastouto tai hevonen ovat kulkuvälineitä, joilla Mongolian metsäisissä vuoristoissa pääsee liikkumaan maata pitkin.
Kiitotie oli näkyvästi merkitty. Pinta oli tavallista muhkuraisempi. Kostea ruohoniitty elää roudan mukana. Jatkossa kumppani tekee lapiotöitä. Annoimme ohjeita, kuinka tasoitella kentän pintaa seuraavaa lentoa varten.
Kiitotie oli näkyvästi merkitty. Pinta oli tavallista muhkuraisempi. Kostea ruohoniitty elää roudan mukana. Jatkossa kumppani tekee lapiotöitä. Annoimme ohjeita, kuinka tasoitella kentän pintaa seuraavaa lentoa varten.
Lentopaikka sijaitsee vaikeakulkuisen vuoriston keskellä. Kesällä alueella oli isoja metsäpaloja. Jäljet näkyivät ilmasta.
Lentopaikka sijaitsee vaikeakulkuisen vuoriston keskellä. Kesällä alueella oli isoja metsäpaloja. Jäljet näkyivät ilmasta.

Lentokoneellamme pääsee nopeasti vaikeakulkuisille alueille. Mongolia on maailman kaikkein harvaan asuttu maa. Pääkaupungin Ulaanbaatarin ympäristössäkin on asumattomia alueita, jonne ei ulotu tieverkosto. Kun pitää saada paikalle apua kiireesti, lentokoneemme on usein paras ratkaisu. Lensimme potilaan lähietäisyydeltä pääkaupunkiin.

Mongoliassa etäisyydet suhteutuvat maan kokoon. Lähimmät tavallisesti käyttämämme lentokentät ovat yli tunnin lentomatkan päässä Ulaanbaatarista. Etäisyys tietä pitkin niihin on noin 400 kilometristä ylöspäin ja tavallisesti matkaan menisi autolla yhteen suuntaan noin puoli päivää reipasta vauhtia ajaen ja taukoja pitämättä.

Yksi yhteistyökumppanimme osasi olla kaukaa viisas ja halusi avata lentopaikan siltä varalta, että he joutuisivat turvautumaan lentokoneemme apuun kiireellisissä sairastapauksissa. Tilapäisen lentopaikan vaatima kiitotie saatiin sovitettua laitettiin vuorten väliin vihreään laaksoon joen varrelle, Ulaanbaatarista pohjoiseen.

Lentopaikalle löytyikin nopeasti käyttöä, kun saimme kutsun lentää paikalle hakemaan hevosen selästä pudonneen potilaan. En ollut koskaan aikaisemmin liikkunut sillä suunnalla, koska Ulaanbaatarista pohjoiseen kulkee pikitie ja rautatie ja lennoille ei yleisesti ole sille suunnalle tarvetta. Maakuljetusyhteydet pelaavat tyydyttävästi, eikä sillä suunnalla ole vakituisessa käytössä lentokenttiäkään.

Lensimme puoli tuntia metsäisen vuoriston yli ja löysimme vuorten katveesta ruohikkoiselle kedolle merkityn kiitotien. Pinta oli hiukan tavallista kuoppaisempi, mutta onneksi koneemme on suunniteltu toimimaan epätasaisiltakin kiitoteiltä, ja laskuteline on tukevaa tekoa.

Potilasta koneeseen nostettaessa opin kumppanilta, että alueen tieyhteydet ovat todella heikot. Päällystetyn päätien varresta pitää ajaa maastoautolla vielä seitsemän tuntia vuorten yli. Lentokone on mitä parhain kulkuneuvo toimimiseen myös Ulaanbaatarin ympärillä, puhumattakaan kun mennään kauemmaksi.

Tilaa Rissasten uutiskirje. Siinä on tarkempia uutisia työstämme Mongoliassa.