Tsingiskaanin kotikonnuilla

12.10.2017

Lentokenttävastaavamme kodikas hirsitalo Khentiissa.
Lentokenttävastaavamme kodikas hirsitalo Khentiissa.
Talon emäntä kantaa herkkuja pöytään; maitoteetä, hiivaleipää, paistettua kalaa, kalakeittoa, mustikkahilloa, smetanaa, suolakurkkuja.
Talon emäntä kantaa herkkuja pöytään; maitoteetä, hiivaleipää, paistettua kalaa, kalakeittoa, mustikkahilloa, smetanaa, suolakurkkuja.

Tänään lensimme Khentiin maakuntaan Ulaanbaatarista itään. Matkalla olevilla vuorilla alkaa olla jo lumipeite, mutta jokien varressa alavammilla mailla olevat lentopaikkamme olivat edelleen lumettomia.

Khentiin maakunta oli Tsingiskaanin kotiseutua 1200-luvulla. Minun mielestäni se on melkeinpä kauneinta osaa Mongoliasta. Ehkä runsaat havumetsät ja joet ja syksyn ruska ovat suomalaiselle mieleen. En koskaan väsy katselemaan mongolialaisia maisemia ilmasta.

Matkustajia tuli ja meni yhteensä neljötoista eri kentiltä ja eri suuntiin. Kylässä oleva lentopaikkavastaavamme pyysi meidät kotiinsa käymään. Meillä oli sopivasti lentojen välissä aikaa ja koti oli lähellä ja niinpä otimme kutsun mielellämme vastaan. Koti oli kodikas hirsimökki, samaa tyyliä kuin aikoinaan minun ja Sirpan isovanhempien kotitalot Karjalassa. Näytin netistä pari kuvaa karjalaisista perinnetaloista isäntäväelle, ja he olivat samaa mieltä - talot ovat samanlaisia kuin heilläkin. Khentiissä asuu burjaatteja, jotka asuvat mökeissä eikä jurtissa. 

Tarjoilutkin toivat mieleen karjalaisen pitopöydän. Pöytään kannettiin itse joesta kalastettua kalaa paistettuna ja keitossa, hiivaleipää, smetanaa, suolakurkkua ja mustikkahilloa, kaikki itse kotona tuotettua. Ensi kerralla pyydettiin ottamaan vaimo mukaan, kun kerroin että hänkin on Karjalasta kotoisin.

Tilaa Rissasten uutiskirje. Pysyt kartalla mitä työssämme tapahtuu.