Mongolian heinäkuu

12.7.2018

Kävimme Siperian loman yhteydessä Burjatiassa nunnaluostarissa, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on Siperiaan karkoitettujen dekabristikapinallisten 1800-luvulla perustama. 1900-luvulla luostaria on käytetty milloin ravintolana, hevostallina, varastona ja elokuvateatterina. Se oli ränsistyneessä kunnossa, kunnes tällä vuosisadalla se on ehostettu alkuperäiseen kauneuteensa ja otettu takaisin käyttötarkoitukseensa.
Kävimme Siperian loman yhteydessä Burjatiassa nunnaluostarissa, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on Siperiaan karkoitettujen dekabristikapinallisten 1800-luvulla perustama. 1900-luvulla luostaria on käytetty milloin ravintolana, hevostallina, varastona ja elokuvateatterina. Se oli ränsistyneessä kunnossa, kunnes tällä vuosisadalla se on ehostettu alkuperäiseen kauneuteensa ja otettu takaisin käyttötarkoitukseensa.
Kamelit pitävät meille seuraa, kun odottelemme matkustajia Gobin tilapäisellä lentokentällämme.
Kamelit pitävät meille seuraa, kun odottelemme matkustajia Gobin tilapäisellä lentokentällämme.

Palasimme Sirpan kanssa viikon lomalta Venäjältä. Mongoliassa liikutaan lämpimänä vuodenaikana, kun matkanteossa on vähemmän riskejä. Heinäkuu on tyypillisesti meillä vilkas lentokuukausi.

Siperia oli meitä kovasti ilahduttava ja mieltä avartava lomakokemus, vaikka aikoinaan sinne piti viedä ihmisiä väkisin. Suomensukuisiakin sinne vietiin runsaasti, mutta sitä sukupolvea ei enää ole. Menimme Ulaanbaatarista Irkutskiin yöjunalla. Sitten teimme kolmen päivän retken Baikal-järven saareen. Matkustimme yöjunalla Burjatian pääkaupunkiin Ulan-Udeen ja vietimme siellä pari yötä, tehden retken Baikalin rannoille. Sieltä ajelimme bussilla 13 tuntia takaisin Ulaanbaatariin kesäkuun viimeinen päivä. Bussilla kyllä pääsee, mutta mieluummin lentäisin MAFin koneella Mongoliasta Siperiaan kahdessa tunnissa.

Paluumme jälkeen seuraavana päivänä olikin heinäkuun ensimmäinen lento. Veimme Gobiin päiväksi seurueen, joka oli menossa uuden organisaation avajaisiin. Matkaa tilapäiseltä lentokentältämme sinne oli 90 kilometriä. Saimme kutsun osallistua mukaan, mutta pidimme parempana jäädä vahtimaan konetta pitäen huolta, että se oli kunnolla maahan ankkuroitu. Päivä Gobissa oli tuulinen ja hiekkamyrsky puhalsi valtoimenaan.

Olimme antaneet matkustajille kellonajan. mihin mennessä viimeistään pitäisi olla paikalla, että ehtisimme ennen pimeän tuloa Ulaanbaatariin. Ilta tuli eikä matkustajia kuulunut. Meillä oli yhden matkustajan  kännykkänumero, mutta kukaan ei vastannut. Arvelimme, että seurue oli jossain autiomaan taipaleella, missä ei kännykkä toiminut. Laskimme viimeisen ajan, milloin pitäisi olla ilmassa. Gobiin ei ollut mielekästä jäädä yöksi, koska seuraavaksi aamuksi oli varattu sairaslento. Kun aika tuli täyteen, käynnistimme koneen ja rullasimme lähtöpaikalle. Juuri ennen lentoonlähtöä paikalle ajoi kovaa vauhtia kolme maastoautoa. Sammutin moottorin, avasin oven ja komensin matkustajat nopeasti kyytiin. Lento saatiin turvallisesti tehtyä loppuun saakka ja matkustajat olivat tyytyväisiä. kun pääsivät puolessatoista tunnissa kaupunkiin, eikä tarvinnut ajaa koko yötä Gobista takaisin. Nämä ovat lähetyslentäjän tyypillisiä haasteita. Joustaa pitää jonkin verran ja asiakkaita palvella, mutta samalla täytyy huolehtia, ettei oteta riskejä jotka vaarantavat lentoturvallisuuden.

Seuraa lisää kuulumisia työstämme. Tilaa Rissasen uutiskirje.