Lentopaikkoja tutkimassa

10.8.2018

Lentopaikan pituus oli 700m. Korkeus on 5000 jalkaa eli 1500m. Kesäaikana kuumissa lämpötiloissa kuormaa ei pysty ottamaan kuin vähän. Meidän pitää saada kyytiin 8 matkustajaa joten kiitotietä on jatkettava. Saimme sitä jatkettua 300m lisää joten nyt pituus on riittävä. Paikka on satumaisen kaunis keskellä kukkaketoa vuorten katveessa lähellä vuolaasti virtaavaa jokea.
Lentopaikan pituus oli 700m. Korkeus on 5000 jalkaa eli 1500m. Kesäaikana kuumissa lämpötiloissa kuormaa ei pysty ottamaan kuin vähän. Meidän pitää saada kyytiin 8 matkustajaa joten kiitotietä on jatkettava. Saimme sitä jatkettua 300m lisää joten nyt pituus on riittävä. Paikka on satumaisen kaunis keskellä kukkaketoa vuorten katveessa lähellä vuolaasti virtaavaa jokea.
Tähän päättyi matkanteko muutamaksi tunniksi. Pitävä tie kulkee vieressä. Osa siitä oli veden peitossa ja oli tarkoitus kiertää sivusta, mikä ososittautui virhearvioinniksi.
Tähän päättyi matkanteko muutamaksi tunniksi. Pitävä tie kulkee vieressä. Osa siitä oli veden peitossa ja oli tarkoitus kiertää sivusta, mikä ososittautui virhearvioinniksi.
Joesta löytyi rauhallinen uoma, missä oli mainio tilaisuus huuhtoa päivän pölyt. Joen vesi on tyypillisesti kylmää kun valuu vuorilta, mutta uomassa se oli soivasti lämmennyt. Hyttysiä oli vietävästi. Ohville on käyttöä Mongoliassakin.
Joesta löytyi rauhallinen uoma, missä oli mainio tilaisuus huuhtoa päivän pölyt. Joen vesi on tyypillisesti kylmää kun valuu vuorilta, mutta uomassa se oli soivasti lämmennyt. Hyttysiä oli vietävästi. Ohville on käyttöä Mongoliassakin.
Molemmat autot ovat tukevasti suossa. Onneksi on lämmin kesäilta. Kesällä ei haittaa vaikka kaikilla on jalat läpimärkinä.
Molemmat autot ovat tukevasti suossa. Onneksi on lämmin kesäilta. Kesällä ei haittaa vaikka kaikilla on jalat läpimärkinä.

Meillä on tässä kuussa lento tilapäiselle lentokentälle, josta ei pysty ottamaan kuin kevyen kuorman. Kävimme tutkimassa, saisimmeko kiitotietä yhtään pidennettyä.

MAF:illa on tilapäisiä lentopaikkoja ympäri Mongoliaa. Pienten lentopaikkojen avaaminen on tärkeä osa toimintaamme. Se antaa mahdollisuuden palvella asiakkaita lentotoiminnalla juuri siellä missä he ovat. Mongolian maasto on poikkeuksellisen sovelias tilapäisten lentopaikkojen pystyttämiseen. Silti pitää olla tarkkana ja tehdä kaikki tarkasti tarkasti käsikirjan ohjeiden mukaan, että lentoturvallisuus säilyy.

Tilapäisten lentokenttien laittamisessa ja hallinnoinnissa on paljon työtä. Yhteistyö tapahtuu viranomaisten valvonnassa. Ennen uuden lentopaikan laittamista siviili-ilmailun tarkastaja lähtee mukaan katsomaan paikat ja antaa hyväksynnän muutamaksi kuukaudeksi, kun kaikki tekniset dokumentit on saatu valmiiksi. Jokaisella lentopaikalla on oma paikallinen yhteyshenkilönsä, joka on koulutettu tehtäväänsä. Hän pitää huolta, ettei kiitotiellä ole kiviä, eläinten tekemiä kuoppia tai muita esteitä, jotka saattaisivat olla vaaraksi koneelle. Säännöllisin väliajoin jokainen lentopaikka täytyy käydä maasta käsin katsomassa MAF:in toimesta, että sen kunto on kelvollinen. Kävimme tällä viikolla katsomassa automatkan päässä olevan lentopaikan. Se oli liian lyhyt suunnitellulle lennolle joten sitä piti saada jatkettua pitemmäksi.

Kahdenkymmenen minuutin lentomatkan sijaan automatka paikan päälle kesti kolme tuntia. Kuoppainen vuoristotie ei ollut suora viiva vaan kiersi kaukaa vuoriston takaa ja jokien ympäri. Paikan päällä ajelimme aroa ristiin rastiin katsoen useita eri vaihtoehtoja parhaaksi kiitotien valinnaksi. Lopulta päädyimme parhaaseen ratkaisuun jatkaa aikaisemmin käytössä ollutta kiitotietä toisesta päästä kolme sataa metriä mäkeä ylös. Lentoonlähtöä auttaa merkittävästi kun alkukiihdytyksen voi tehdä kunnon alamäkeen.

Lentopaikan yhteyshenkilön kanssa joimme teet jurtassa. Lähdimme takaisin kohti Ulaanbaataria, iloisella mielellä siitä että tehtävä oli onnistuneesti suoritettu. Päätimme matkalla poiketa joenrantaan uimaan ja syömään retkievästä. Ihastelimme vuoristoisen luonnon kauneutta ja etuoikeutta olla kaukana hetkeksi maailman metelistä. Kännykkä ei toiminut eikä näkynyt ristin sieluakaan mailla halmeilla.

Virkistävän jokipulahduksen jälkeen hyppäsimme autoon ja huristelimme samaa joen ja vuoren välistä tietä mistä olimme tulleetkin. Siihen saakka hyvin sujuneen matkan luonne muuttui kertaheitolla, kun ajoimme vahingossa yhden mutkan väärää reittiä ja automme vajosi akseleitaan myöten pehmeään suohon. Se ei liikahtanut mihinkään suuntaan vaikka molemmista päistä työnsimme. Vaatteet olivat kaikilla ravassa, kengät mudassa ja jalat sääriin asti vetisinä. Äkkiä alkoi tulla ikävä kännykkää ja muita ihmisiä. Seutu oli äänetön ja hiljainen. Elonmerkkejä ei ollut missään. Työkaluja tai köyttä ei ollut autossa mukana, paitsi tunkki. Ohuita puunrunkoja oli ympärillä jonkun verran. Muutkin olivat jääneet samaan paikkaan kiinni. Sitten löytyi vierestä katkennut lapio! Joku oli jättänyt sen siihen kun varsi oli mennyt poikki. Taivaan lahja, halleluja!

Keräilimme vieressä kulkevalta soratieltä kiviä ja työntelimme niitä renkaiden alle, samalla kun käytimme tunkkia auton nostamiseksi pyörä kerrallaan irti mudasta. Alkoi tulla hämärää ja aurinko olisi laskemassa puolen tunnin kuluttua. Olisi epätodennäköistä, että pääsisimme irti ennen pimeän tuloa. Mielessä alkoi pyöriä suunnitelma B maastossa yöpymisen varalta. Sitten muistin, että olin nähnyt tulomatkalla tien varressa näillä tienoin jurttaleirin. Päätin lähteä katsomaan ja kiersin tietä pitkin vuoren toiselle puolelle. Toden totta, laakson toisella puolella näkyi muutama valkoinen jurtta. Palasin auton luokse takaisin ja lähetin Sirpan hakemaan jurtasta apua. Jatkoin itse auton kaivamista ylös paikallisen työtoverini Chukan kanssa. Hän vastaa kaikkien tilapäisten lentokenttien järjestelyistä. Tunnin päästä alkoi olla hämärää ja Sirpa saapui mongolin kanssa Land Rover Defender -maastoautolla. Pahaksi onneksi hinauksen kanssa kävikin niin, että myös Land Rover vajosi akseleitaan myöten suohon, eikä sekään suostunut liikahtamaan mihinkään suuntaan. Nyt meillä oli kaksi maastoautoa suossa! Mongoli lähti kävellen hakemaan lisää apua ja me jäimme pimeässä kaivamaan autoamme ylös. Onneksi repussa oli Ohvia mukana etteivät hyttyset syöneet meitä elävältä. Vajaan tunnin kuluttua mongoli saapui mönkijällä paikalle. Heillä oli leirissä jykevä venäläinen maasturi, mutta siitä oli rengas tyhjä. Nyt piti saada mukaan Land Roverin takatilasta pieni tupakansytyttimestä toimiva kompressori.

Sillä aikaa kun mongoli haki lisää apua, me saimme automme kelvollisesti nostettua ja kiviä työnnettyä pyörien alle. Päätimme pitää rukouksen asian puolesta, että Herra auttaisi ylös meidät suosta, johon olimme itse ajaneet. Chuka asettui kuskin paikalle ja pisti  peruutusvaihteen silmään. Minä ja Sirpa otimme tukevan otteen keulasta ja pyysimme avuksi Simsonin voimia. Työnsimme minkä jaksoimme ja Chuka alkoi peruuttaa. Hyundai Tucson irtosi suosta ja alkoi liikkua hitaasti mutta vakaasti taaksepäin. renkaat heittivät mutaa päälleemme mutta jatkoimme hammasta purren työntämistä. Huutelin Chukalle moneen kertaan: "Keep going! Keep going!" Ilolla ei ollut rajoja kun Tucson saatiin taas pitävälle pinnalle ja viritimme asiasta yhteistä kiitosta ylöspäin.

Mongolia saapui apuvoimien kanssa ja pienen pakerruksen jälkeen saatiin myös Land Rover ylös suosta. Lähdimme suunnistamaan kotia kohti. Eksyimme pimeässä vuoristossa kun noissa maisemissa ei ole mitään opasteita ja ajourat risteilivät sinne tänne. Hortoilimme vuoriston poluilla päällystettyä päätietä etsien, mutta asia ei meitä suuresti harmittanut. Olimme tyytyväisiä, että auto taas liikkui ja sen alla oli pitävä pohja. Apuna suunnistamisessa oli kirkas tähtitaivas. Otava ja Pohjantähti erottuivat selvästi ja niistä näkyi että olimme länteen päin menossa, mikä oli suunnilleen oikea suunta. Parin tunnin sokkailemisen jälkeen osuimme Ulaanbaatariin johtavalle kestopäällysteelle. Kotona odottaisi suihku ja saisi pestä mudat pois. Ei sekään haitannut, että hanasta tulisi vain kylmää vettä näin kesäaikana, kun putkiston kanssa tehtiin kunnostustöitä.

Kännykkä alkoi matkalla piipata kun signaali löytyi. Aamusta olisi kaksi sairaslentoa. Käänsin auton penkin makuuasentoon ja päätin käyttää jäljellä olevan matka-ajan Ulaanbaatariin nukkumiseen, että jaksaisin taas aamulla lentää.

Hienoa kun olet mukana työssämme. Tilaa Rissasten uutiskirje ja pääset entistä paremmin mukaan, mitä olemme tekemässä Mongoliassa.