Työjuhdat ja matkustajat vaihtuvat - apu, ilo ja toivo menevät perille tänäkin jouluna
 |
Työjuhdat ja matkustajat vaihtuvat - apu, ilo ja toivo menevät perille tänäkin jouluna
Ensimmäisenä jouluna Maria ja Joosef lähtivät aasilla ratsastaen kohti Betlehemiä. Matka oli vaivalloinen, sillä Marian synnyttämisen aika oli lähellä. Nyt 2000 vuotta myöhemmin matkat ja tiet eri puolilla maailmaa voivat edelleen olla vaikeita ja turvattomia. Mission Aviation Fellowship (MAF) on kuitenkin korvannut aasit lentokoneilla, joilla pääsee vaikeakulkuisten ja turvattomien taipaleiden ylitse. MAF:a ja sen lentokoneita ei ole syyttä sanottu laupiaan samarialaisen aasiksi, jolla sairaat kuljetetaan hoitoon. MAF:n ensimmäisen lentäjän Betty Greenen lentokonetta Perussa 1946 olisi kuitenkin väärin sanoa ”aasiksi”, sillä hänen ohjastamalle amfibiolentokoneelle Grumman JF:lle olivat sotilaat antaneet lempinimen ”duck” eli ankka. Tuon koneen ponttooniin maalattiin uusi lempinimi ”Amauta”, joka ketchuan kielellä tarkoittaa ”mestaria” tai ”se joka on viisas”. Näin tuo sodassa palvellut lentokone alkoi sotatoimien sijasta viedä hyvää sanomaa.
Nyt 75 vuotta myöhemmin naiset ovat MAF:n työssä edelleen suurissa tehtävissä. Lentäjä Glenys Watson palvelee MAF:n lentäjänä Papua-Uudessa-Guineassa. Hänen työjuhtanaan on puolestaan Cessna 208 Caravan. Voimakkaalla 675 hevosvoiman potkuriturpiinimoottorilla varustettu Caravan pystyy kuljettamaan noin yhden tonnin verran hyötykuormaa 1100 kilometrin päähän esimerkiksi katastrofiapua tai 9 avustustyöntekijää. Muuten, MAF:n lentokapteeneista 7 % on naisia, kun kaupallisissa lentoyhtiöissä kapteeneista on naisia vain 1,5 %. MAF on siten tässä tasa-arvoasiassa ollut edelläkävijä jo 75 vuotta. Yksi Glenysin ikimuistoisempia lentoja oli, kun hän lensi synnytystuskista kärsineen äidin sairaalaan ja, kuinka lapsi syntyi lennon aikana. Koronapandemian aikanakin MAF on valmiina, kun jonkun synnyttämisen aika tulee tai tarvitaan ihmishengen pelastava lento tänä jouluna.
